Elokuussa tuli kuuluneeksi 75 vuotta Suur-Aasian sodan päättymisestä ja Japanin antautumisesta. Suuremman huomion on kuitenkin saanut elokuun 6. ja 9. päivinä 1945 tapahtuneet Hiroshiman ja Nagasakin terroripommitukset. Miksi nimitys terroripommitus? Uhreina näissä pommituksissa olivat pääosin siviiliväestö, naiset ja lapset. On myös kyseenalaistettu olivatko pommitukset ylipäänsä tarpeelliset sodan lopettamiseksi. Amerikkalaisten tiedossa oli, että Japani tuolloin muutenkin oli kypsä antautumaan – Japani oli kerta kaikkeaan siinä vaiheessa sotilaallisesti ”loppu”. Mikäli amerikkalaiset olisivat antaneet takeita keisarihuoneen säilymisestä, niin Japani olisi todennäköisesti antautunut ilman näitä pommituksia. Itse asiassa suurempi syy Japanin antautumiseen oli Neuvostoliiton yllätyshyökkäys Mantšukuoon 9.8. 1945. Kauhukuva Japanin johdolle oli, että puna-armeija olisi saanut jalansijan itse Japanin kotisaarilla.

Kun toisen maailmansodan uhreista puhutaan, niin voittajavaltioiden puolella usein pyritään unohtamaan niitä satojatuhansia siviiliuhreja, jotka terroripommitukset vaativat sekä Japanissa että Saksassa. Tarkkoja lukuja uhrien lukumääristä ei ole, mikä on ymmärrettävää ottaen huomioon olosuhteet silloisessa sekavassa sotatilanteessa. Tämän vuoden elokuussa lehti Mainichi Shimbun lähetti kyselyn 107:lle kunnille/kaupungille tarkentaakseen kuolinuhrien lukumäärä sekä tiedossa olevien uhrien nimiä. Vastauksien perusteella ilmeni, että ainakin 387.000 ihmistä sai surmansa pommituksissa. Hiroshiman kohdalla luku oli 140.000 ja Nagasakin kohdalla 74.200. Tämän lisäksi Tokion suurpommitukset 10.3.1945 vaativat ainakin 94.200 uhria. Muissa Japanin suurkaupungeissa uhrien lukumäärät vaihtelivat 10.000:sta muutamaan tuhanteen. Nagoya ja Chiba eivät pystyneet antamaan lukuja, vaikka kaupungit pommitettiin raskaasti sodan loppuvaiheessa. Näistä kaikista uhreista 221.336 henkilöitten nimet ovat tiedossa. Noin 160.000 uhria ovat siis edelleen nimettömiä.

Saksan kohdalla Dresdenin, Hampurin ja Kölnin suurpommitukset vaativat yhteensä noin 103.000 uhria. Myös näissä tapauksissa oli kysymys siviilikohteista. Vertailuna voidaan mainita, että esimerkiksi Lontoon Blitz-pommitukset vuonna 1940/41 vaativat noin 32.000 uhria ja V1 pommitukset vuonna 1944/45 noin 11.000 uhria.

Tällaisista tuhoista Suomen kaupungit säästyivät sodan aikana. Syyt oli puna-armeijan ilmavoimien varsin kehno taso, mutta ennen kaikkea suomalaisten kaupunkien, etupäässä Helsingin, tehokas ilmapuolustus.

Ronny Rönnqvist

1.9.2020

Japanista tai maan kulttuurista kirjoittava on joutunut heti alkuun tekemään tärkeän päätöksen. Missä järjestyksessä kirjoittaa japanilaiset nimet? Kuten tunnettua niin japanilaiset lausuvat ja kirjoittavat nimensä järjestyksessä sukunimi – etunimi. Suurimmassa osassa länsimaissa kuitenkin kirjoitetaan etunimi ensin. Japanista länsimaiselle yleisölle kirjoittaessa on siis päätettävä missä järjestyksessä japanilaiset nimet kirjoitetaan. Valitseeko sitten jommankumman tavan, niin aina on vaara että syntyy sekaannusta. Tällainen sekaannus syntyy tietenkin myös japanilaisten puolella kun arvellaan että ensimmäinen nimi länsimaisessa käyntikortissa on sukunimi!

Kun Japani modernisoitui Meiji-kauden alussa, niin haluttiin ”länsimaistua” myös nimien kohdalla. Kotimaassa säilyi vanha tapa, mutta ulkomaalaisille käännettiin nimet länsimaiseen järjestykseen. Tämä asenne oli hieman omituinen, sillä muualla Aasiassa ei tällaista kehitystä tapahtunut. Kiinassa, Koreassa, Vietnamissa jne. on myös ulkomaalaisiin nähden säilynyt vanha tapa kirjoittaa henkilön sukunimi ensin. Japanin kohdalla kävi toisin ja tämä tapa on sitten levinnyt ulkomaille niin, että tästä ainakin sanomalehdissä ja vastaavanlaisissa medioissa on tullut vallitseva tapa. Sen sijaan tieteellisissä ja historiallisissa teksteissä usein käytetään perinteistä japanilaista tapaa kirjoitta nimet.

Itse asiassa aasialainen tapa kirjoittaa nimet on looginen – ensin tärkein eli suku- tai klaaninimi ja sitten vähemmän tärkeä annettu nimi. Sama periaate toistuu myös esimerkiksi japanilaisessa tavassa kirjoittaa päivämäärät, ainakin vanhan gengō/nengō-systeemin mukaan – ensiksi tärkein eli vuosi, sitten kuukausi ja viimeiseksi päivä. Kuten lukija kenties muistaa, niin myös Euroopassa noin parikymmentä vuotta sitten yritettiin vakiinnuttaa tällainen päivämäärien kirjoittamistapa, mutta yritys ei jäänyt pysyväksi. Euroopassa on eräs maa, jossa sukunimi yleensä kirjoitetaan ensin, nimittäin Unkari. Onko se sitten perinne jostakin aasialaisesta sukulaisuudesta on vaikea sanoa, mutta myös Suomen kielellä muoto ”Karvisen Matti” on puhekielessä varsin yleinen.

Vuoden 1919 aikana heräsi Japanissa jälleen ajatus vakiinnuttaa nimien kirjoittaminen, ja nimenomaan perinteiseen japanilaiseen muotoon. Jo vuonna 2000 tehtiin tällainen suositus, mutta se jäi laajalti huomaamatta. Viime vuonna sekä silloinen ulkoministeri Kōno Tarō että optetusministeri Shibayama Masahiko panivat alulle laajamittaisen kampanjan käytännön muuttamiseksi. Ulkoministeri Tarō pyysi ulkomaisia toimijoita ja organisaatioita kirjoittamaan japanilaiset nimet perinteiseen tapaan sukunimet ensin. Ensi askeleena Shibayama antoi määräyksen muuttaa nimien kirjoitustapaa ministeriönsä englanninkielisissä internet-sivustoissa. Yleinen suositus tuli vihdoin voimaan vuoden 2020 alussa. Sekaannuksen välttämiseksi suositus oli, että sukunimi kirjoitetaan suurin kirjaimin. Katsottiin että nyt oli otollinen aika yrittää muuttaa käytäntö Tokion vuoden 2020 olympialaisia silmällä pitäen – olympialaiset jotka sitten kuitenkaan pandemia-tilanteen takia eivät toteutuneet vuonna 2020. Varmasti takana oli myös halu virtaviivaistaa käytäntöä muitten aasialaisten maitten kanssa sekä vahvistaa kansallista ylpeyttä.

Maaliskuussa 2020 siirryttiin jälleen askel eteenpäin. Tuolloin Japanin valtiollinen Radio- ja TV-yhtiö NHK (Nippon Hōzō Kyōkai) ilmoitti, että maaliskuun 30. päivästä alkaen World Japan englannin kielisissä ohjelmissa nimet tullaan ilmoittamaan more joaponico, eli järjestyksessä sukunimi/etunimi. Ulkomailla esimerkiksi The Economist-lehti on jo omaksunut uuden nimenkirjoitustavan.

Itse olen kirjoituksissani aina pyrkinyt käyttää perinteistä japanilaista nimijärjestystä, silläkin uhalla että joskus syntyy sekaannusta. Mikäli lukijakunta on vähemmän japanilaiseen kulttuuriin perehtynyt, niin on tietenkin heti alkuun hyvä ilmoittaa missä järjestyksessä nimet on kirjoitettu. Nyt on joka tapauksessa kenties tullut aika muuttaa käytäntöä laajemminkin, niin että myös suomalaisessa lehdistössä tulisi käyttää japanilaista tapaa kirjoitta nimet. Siis: ”pääministeri Abe Shinzo ilmoitti eroavansa”!

Ronny Rönnqvist

1.9.2020