Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä kun Suomen ja Japanin väliset diplomaattisuhteet solmittiin. Näyttelyn puupiirrokset ovat peräisin maidemme välisen ystävyyden alkuajoilta, 1900-luvun taitteesta. Suurin osa näyttelyn teoksista edustaa shin-hanga taidesuuntausta, jota Suomessa nähdään harvoin. Japani avautui länsimaisille vaikutteille 1800-luvun lopulla yli 250 vuotta kestäneen sulkeutuneisuuden jälkeen. Samaan aikaan kun japonismi villitsi Eurooppaa, länsimaisen kulttuurin tuulet pyyhkivät Japanin yli ja vaikuttivat taiteilijoiden ilmaisuun ja japanilaiseen elämään yleensäkin.
Ainutlaatuiset teokset ovat peräisin taidegraafikko ja kirjataiteilija Tuula Moilasen sekä itämaisen taiteen asiantuntijan, Kitano Art taideliikkeen omistajan Ralf Johanssonin yksityiskokoelmista. Näyttelyä täydentää kaksi Lahden Taidemuseon kokoelmista lainattua teosta. Tapahtuma on osa Painovoiman Impact Lahti – tekemisen alusta, kulttuurin kohottaja -hanketta.
Huhtikuun 30. päivänä Japanin nykyinen
keisari HKK Akihito viimeisen kerran esiintyy kansalleen ja tuolloin hänen Heisei-niminen hallintakausi
virallisesti loppuu. Sen jälkeen hänestä tulee Jōkō (keisari emeritus). Seuraavana päivänä eli toukokuun 1.
päivänä nykyinen kruununprinssi Naruhito (Kōtaishi Naruhito Shinnō) virallisesti julistetaan keisariksi. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta
todellisuudessa tämä hallitsijavaihdos edellyttää suuren määrän seremonioita ja
ikivanhoja rituaaleja.
Siitä lähtien kuin nykyinen keisari elokuussa 2016 ilmaisi toivomuksensa luopua
valtaistuimeltaan, kulissien takana on suunniteltu hallitsijanvaihtoon liittyviä
järjestelyjä. Tässä on ollut osallisina sekä Japanin hallitus, korkeat
viranomaiset että keisarillinen hovi (Kunaichō).
Suoranaisesti uskonnolliset seremoniat
ja riitit ovat luonteeltaan yksityisiä kun taas keisarin yhteiskunnalliset
toimet ovat luonteeltaan valtiollisia. Joulukuun 1. päivänä 2017 keisarillinen
hovineuvosto, joka ei ole ollut 24 vuoteen koolla, kokoontui suunnittelemaan
hallitsijanvaihtoon liittyviä yksityisluontoisia seremonioita ja rituaaleja.
Joulukuun 8. päivänä 2017 Japanin hallitus perusti erikoiskomitean valtiollisia
tapahtumia koordinoimaan. Samalla ilmoitettiin että hallitsijavaihdos tapahtuisi
1.päivänä toukokuuta 2019, niin että nk. kultaisen viikon yhteydessä tuolloin
syntyisi 10 päivää pitkä yleinen lomapäiväkokonaisuus.
Keisari Akihiton viralliset läksiäisseremoniat alkoivat helmikuussa 2019
Heisei-kauden 30-vuotisjuhlalisuuksien myötä. Maaliskuun 15. päivänä keisarilliset
sanansaattajat raportoivat Isen shintō-pyhäkössä (Ise-jingū) sekä keisari Jimmu
Tennōn Kashiharassa sijaitsevassa mausoleumissa keisarin valtaistuimen
luopumisaikeista. Maaliskuun 26. päivänä
keisari puolisoineen vierailivat henkilökohtaisesti samoissa asioissa keisari
Jimmu mausoleumissa.
Huhtikuun 1. päivänä Japanin hallitus hyväksyi ja julkitoi tulevan hallitsijakauden
uuden nimen, joka on Reiwa (onnellinen/kaunis
harmonia). Huhtikuun 18. päivänä keisari puolisoineen vierailevat Ise-jingūssa
ja saman kuun 23. päivänä keisari puolisoineen käyvät raportoimassa keisarin isän,
Shōwa-tennōn haudalla Tokiossa. Huhtikuun 30. päivänä keisari Akihito lopulta
ilmoittaa Tokion keisaripalatsissa valtaistuimeltaan luopumisesta ja
vastaanottaa yleisön edustajia viimeisen kerran keisarina.
Uusi keisari
Toukokuun 1. päivänä kruunuprinssi Naruhito virallisesti asettuu
valtaistuimelleen keisarina ja tämän jälkeen hänestä käytetään nimitys Tennō
heika (hänen majesteettinsa keisari). Keisaripalatsissa tapahtuvassa seremoniassa
keisari vastaanottaa kahdet keisarilliset regaalit: miekan (Kusanagi no tsurugi) ja jalokivet (Yasakani no Magatama) sekä keisari- ja
valtiosinetit. Kolmas regaali, pyhä peili (Yata
no Kagami) ei siirretä Isen
pyhäköstä tätä tilaisuutta varten. Virallista hallitsijanvaihdosta seuraa sitten
lähipäivinä suuri määrä yksityisluontoisia uskonnollisia seremonioita lähinnä keisaripalatsin
alueen sisällä sekä käyntejä edellä mainituissa pyhäköissä ja mausoleumeissa,
jossa uusi keisari ilmoittaa esi-isilleen valtaan astumisestaan.
Viralliset kruunajaiset vietetään kuitenkin vasta lokakuun 22. päivänä.
Tuolloin keisari Naruhito ensimmäisen kerran keisarina vastaanottaa kansan
edustajia ja vastaanottaa onnitteluja kotimaasta ja maailmalta. Sen jälkeen
seuraa keisariparin ensimmäinen julkinen esiintyminen autokulkueen (uudessa
Toyota Century keisari-limusiinissa) muodossa
läpi Tokion keskustan (Keisarillinen palatsi-Akasaka keisarillinen huvila).
Seuraavina päivinä järjestetään useita virallisia vastaanottoja, jossa uusi
keisari vastaanottaa valikoituja vieraita kotimaasta ja ulkomailta.
Uuden keisarin syntymäpäivä on 23. helmikuuta. Naruhitolla ja hänen
vaimolla kruunuprinsessa Masakolla (Kōtaishi Naruhito Shinnōhi) on yksi tytär, vuonna 2001 syntynyt
prinsessa Aiko (Toshi-no-miya Aiko
Naishinnō). Mainittakoon tässä yhteydessä vielä, että perimisjärjestyksen
mukaisesti Naruhiton nuorempi veli HKK Fumihito (Akishino-no-miya) on uusi de
facto kruununprinssi. Akishino-no-miya tulee
vierailemaan Suomessa 2-5.7 välisenä aikana. Virallisesti hänet kuitenkin nimetään
kruununprinssiksi (Kōshi) vasta
huhtikuun 19. päivänä 2020.
Roihuvuori-seuran jäsenten äskeisen Japani-matkan yhteydessä Suomen vuonna
2017 kahdeksi vuodeksi valittu Sakura Queen Venla Ailasmäki sai 12.4. kunnian
käydä tapaamassa Japanin pääministeriä Shinzo Abea.
Uusi Sakura Queen valitaan tulevan Hanami-juhlan yhteydessä 19.5. 2019.
Oheisena The Sankei News-lehden uutinen tapaamisesta (kolme kuvaa):
Alla englanninkielinen (kone)käännös japaninkielisestä tekstistä.
Prime Minister ”The development of
the relationship in the spread of cherry blossoms” called The Queen of
Sakura 2019.4.12 18:33
Prime
Minister Shinzo Abe received the courtesy of Venla Ailasmaki, the first queen
of Sakura, Finland. The prime Minister said, ”Finland is a tough winter
and spring is coming. It is a country suitable for cherry blossoms. I would like to thank you for
developing the relationship with Japan, including the spread of cherry blossoms
by all means. ” She was selected as the first queen in 2017 and has
studied abroad in Japan. The meeting was attended by Risako Takenaka, the Queen
of Sakura Japan, and two women Viet Nam Sakura Goodwill Ambassador.
Kuvateksti
:
Viet Nam Sakura Goodwill Ambassador, Finland Sakura Queen courtesy of the Prime Minister. (From the left) Japan Queen of Sakura, Risako Takenaka, the Queen Venla of the Finnish cherry blossoms, Prime Minister Shinzo Abe, Viet Nam Sakura Goodwill Ambassador Zhang Jiu Ain and Ngoc-li-san.
Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden 100-vuotisjuhlavuoteen liittyen järjestetään Helsingissä lauantaina toukokuun 18. päivänä ainutlaatuinen tapahtuma. Tuolloin shintolainen mikoshi-pyhäkkö (kunnioittavastiOmikoshi),kannetaan suomalaisten ja japanilaisten kantajien yhteisvoimin läpi Helsingin keskustan. Tämä on ensimmäistä kertaa Suomessa.
Tapahtuma alkaa Kappelin viereisessä Espan lavalla ja sen edessä kello 10.30. Espan lavalla järjestetyn ohjelman jälkeen mikoshi-kulkue lähtee kello 11.30 liikkeelle pitkin Esplanadia kohti Mannerheimintietä ja jatkaa matkansa Mannerheimintietä pitkin, päättyen Suomen Kansallismuseoon. Kolme kantajaryhmää joissa kussakin on 36 kantajaa, 18 suomalaista ja 18 japanilaista,, vuorottelee kantamisessa kulkueen aikana. Kantajat ovat puettuina perinteisiin japanilaisiin matsuri-asuihin. Hitaasti etenevä kulkue vaihtaa kantoryhmää säännöllisin välein. Perillä Kansallismuseossa arvioidaan olevan noin klo. 12.45.
Tapahtumaidean alullepanija ja puuhamies on meidän kaikkien tuntema Norio Tomida, Tokyokan-kaupan omistaja. Japanissa käytännön järjestelyjä on hoitanut Hamamatsu Finland Associationin johtaja Hiroaki Hodai, ja Suomessa tapahtumaa koordinoi Heikki Mäenpää (Harjula Production Ltd). Tätä ennen Japanissa rakennettu mikoshi-pyhäkkö on näytteillä Kangasalassa sijaitsevassa Kimmo Pyykkö-museossa 29.4. asti. Tämän jälkeen mikoshi siirretään Suomen Kansallismuseoon, jossa se tapahtuman jälkeen on näytteillä 19.5.-2.6. välisenä aikana.
Omikoshi Kangasalassa. Vasemmalla Norio Tomida ja
oikealla Hiroaki Hodai ja Masao Kobayashi
Tämä
ainutlaatuinen tapahtuma on hieno jatko vuoden 2014 Yabusamelle, perinteiselle
japanilaiselle jousiammunnalle hevosen selästä, johon liittyi myös shintolainen
seremonia.
Omikoshin alkujuuret
Mikoshi, tai kunnioittavammin Omikoshi, liittyy nykyään Japanissa kesän aikana järjestettäviin matsuri-juhliin. Matsuri (sana tarkoittaa sekä juhlaa että palvomista) alkuperä on shintolaisuudessa, mutta nykyään nämä juhlat ovat enemmän paikallisia kansanfestivaaleja. Ammoisista ajoista japanilaiset ovat uhranneet kami-jumalille (shintai), jotta nämä suojaisivat elintärkeät riisiviljelmät luonnonvoimien tuhoilta. Samalla rukoiltiin hyviä satoja. Kami-jumalia viihdytettiin erilaisin menoin. Ennen kiinteiden pyhäkköjen rakentamista viljelmille kannettiin pyhä peili (shinkyō tai kagami) ja sakaki-puun oksia häätämään pahat henget pelloilta. Shinkyota pidettiin pyhänä esineenä (mitamashiro), jota palvottiin, koska uskottiin kamin asustavan siinä. Pyhällä peilillä on tärkeä rooli shintō-uskonnossa: se on yksi kolmesta keisarillisesta regaalista (Sanshu no jingi – miekka, peili ja jalokivi), jotka auringonjumalatar Amaterasu Ōmikami antoi jälkeläiselleen Ninigi-no Mikotolle tämän siirtyessä tavallisten ihmisten ilmoille. Näistä kolmesta esineestä pyhää peiliä on ammoisista ajoista saakka säilytetty Isen pääpyhäkössä. Vähitellen kamia edustavalle pyhälle peilille tai muulle esineelle (esim. miekka) alettiin rakentaa kiinteitä pyhäköitä, joissa shintō-papit palvelivat jumalia. Mikoshi-perinteen katsotaan saaneen alkunsa vuonna 794, jolloin Kyushussa Usa Hachiman -pyhäkössä asuva jumala siirrettiin keisarillisessa kantotuolissa Naraan valvomaan Tōdaji-pyhäkön Suuren Buddha-patsaan rakentamista. Mikoshin kantamisen matsuri-juhlien yhteydessä kerrotaan kuitenkin yleistyneen vasta Heian-kauden puolivälissä, eli noin 1000–1100-luvulla. Tämä tapa alkoi Kioton seuduilla, josta se sitten vähitellen levisi ympäri maata. Katsottiin, että jumalat aika ajoin pitäisi päästää ulos temppelistä, jotta he olisivat tyytyväisiä. Samalla kamit puhdistivat riisiviljelmät ja kyläyhteisöt pahoista hengistä ja takasivat hyvän satovuoden. Tästä alkoi mikoshi-perinne, yhäkköjen kantaminen. Myös muissa kulttuureissa tunnetaan vastaavanlaisia seremonioita. Intiassa jumalkuvien kanto on yleistä, ja ortodoksisen kirkon ristisaatossa kannetaan usein suurikokoista ikonia hieman mikoshia vastaavasti. Mutta meno on kyllä tuolloin rauhallisempi.
Omikoshin rakenne
Omikoshi kantopalkkeineen Kangasalassa
Mikä sitten tarkkaan ottaen Omikoshi on? Kuten jo edellä on mainittu, se on eräänlainen kantotuolissa kannettava pienoispyhäkkö. Sana koshi tarkoittaa kantotuolia ja mi viittaa kami-jumaliin. O -alkukirjain on mikoshin kunnioittava lisänimitys. Neliskulmaisen omikoshin koko vaihtelee 60 cm:stä lähes kahteen metriin. korkeutta voi olla metristä yli pariin metriin. Selkova-puusta tehty pyhäkkö seisoo hieman leveämmällä jalustalla, ja kiinalaistyylinen katto on runkoa huomattavasti leveämpi. Katon kruunaa kuparinen kullattu feenikslintu (Hō-o) siivet levällään. Pienemmät feenikslinnut koristavat katon jokaista kulmaa. Feenikslinnun katsotaan suojelevan riisinviljelijöitä. Pyhäkön eteen ja taakse on sijoitettu pienois-torii, pyhä portti. Rakennelmassa on paljon kullattuja metalliheloja, purppuran- tai kullanvärisiä silkkinauhoja, kelloja sekä muita shintolaisuuteen kuuluvia symboleja. Omikoshin puuosat on yleensä lakattu useaan kertaan mustalla urushi-lakalla. Itse kamia symbolisoiva mitamashiro on sijoitettu pyhäkön sisimpään. Se saattaa olla peili tai gohei, kamia symboloiva siksak-paperisukale. Mitamashiro voi olla näkyvissä tai se voi olla peitetty verhoilla. Kantamista varten rakennelmassa on yleensä kaksi kulkusuunnassa olevaa pitkää palkkia, joilla mikoshi lepää (nitenbo-tyyppi). Useissa mikoshi-malleissa on kuitenkin neljä samansuuntaista palkkia kantamista varten (yontenbo-tyyppi). Kantopalkkeja kutsutaan nimellä gatsogibou.
Nyt Suomeen tuotu Omikoshi on erikseen tätä tapahtumaa varten Japanissa
valmistettu, ja sitä kannetaan yontenbo-tyyliin. Sen rakentaja ja kokooja on
arvostetun perinnepuuseppä Masao Kobayashin johtama ryhmä. Tämän Omikoshin
mitat ovat 90 cm x 90 cm ja korkeus noin 120 cm. Omikoshin paino (ilman
kantopalkkeja) on noin 100 kg. Itse Omikoshi, joka koostuu 30.000 osasta, on
tuotu valmiiksi koottuna Japanista, mutta kantopalkit on valmistettu Suomessa.
Kantopalkit on lahjoittanut mikkeliläinen Misawa Homes of Finland. Tämän
Omikoshin valmistamiseen Japanissa on mennyt noin vuosi. Tapahtuman jälkeen
Hamamatsun Suomi-ystävyysyhdistyksen lahjoittama Omikoshi jää Suomeen.
Omikoshin kantaminen juhlakulkueessa
Omikoshin kantajien määrä vaihtelee siis sen koon ja painon mukaan.
Kookkaimmat omikoshit saattavat painaa yli 1000 kg, ja sellaisten kantamiseen
tarvitaan varsin suuri määrä kantajia. Kantajat vaihtuvat yleensä monta
kertaa matkan varrella. Omikoshin kantaminen on jokaisen matsurin oleellinen
ohjelmanumero. Omikoshia kuljetetaan olkapäiden varassa, ja paikallisia
kantotyylejä on monenlaisia. Meno saattaa olla rauhallinen, mutta myös
Omikoshia ylös ja alas heiluttaen tai sitä sivuttain keikuttaen (mikoshi furi).
Mikäli liikkeellä on useampi omikoshi, ne saattavat jopa tarkoituksella törmätä
toisiinsa jumalten
ilahduttamiseski (abare mikoshi).
Matkan varrella omikoshit saattavat pysähtyä joidenkin talojen edessä, jotka esimerkiksi ovat avustaneet omikoshin rakentamisen kustannuksissa. Pienemmissä kyläyhteisöissä omikoshi pysähtyy joka talon edessä. Omkoshi saatetaan matkan varrella myös asettaa lepäämään vartavasten rakennetun telineen päälle (otabisho), jolloin kamille tuodaan uhrilahjoja saken tai ruoan muodossa. Nykyään myös kantajat saattavat saada bentō-eväät
Monessa pienemmässä yhteisössä shintopappi puhdistaa kantajat ennen matkalle lähtöä (oharai). Suomeen tuotu Omikoshi siunattiin Japanissa ennen Suomeen kuljettamista Hamamatsun kaupungin Miyakodan-kylässa. Kantajien kuuluu pukeutua perinteisiin matsuri-asuihin. Lyhyt happi/hanten-takki, lyhyet shortsintapaiset valkoiset housut (tanpan) ja jalassa valkoiset tabi-jalkineet. Pään ympärillä kuuluu olla hachimaki-liina, joka viestittää energiaa ja päättäväisyyttä. Mikoshia kantaessa tavallisin rytmikkäästi huudettu lause on ”wasshoi, wasshoi”, mutta tämä vaihtelee eri puolia Japania. Jossain huudetaan ”soiya, seiya” jossain taas ”choi, choi”, ”dokkoi, dokkoi” tai ”hoitto, hoitto”. Näitten rytmikkäitten huutojen alkuperä on jossain määrin tuntematon. Omikoshi-kulkueen menoa tahdittaa tavallisesti myös taiko-rumpu. Lapset osallistuvat usein kantamiseen pitkän köyden avulla.
Omikoshin kantaminen oli alun perin puhdas uskonnollinen riitti, mutta
nykyään Omikoshi kuuluu oleellisena osana matsuri-juhliin. Se on kyläyhteisöä
yhdistävä tekijä ja tietenkin myös vetonaula turisteille. Melkein jokaisessa
kyläyhteisössä, jossa on shintō-pyhäkkö, järjestetään matsuri-festivaaleja ja
omikoshin kantamista. Suuremmissa kaupungeissa festivaalikulkueisiin kuuluu
myös erilaisia isoja pyörillä liikutettavia lauttoja (dashi/yatai), joita
vedetään käsivoimin. Kuuluisia matsuri-juhlia ovat esimerkiksi Gion-festivaali
Kyotossa ja Sanja Matsuri Tokiossa.
(Ronny Rönnqvist / Heikki Mäenpää)
Huhtikuun 1. päivänä 2019 Japanissa julkaistiin uusi nengo, eli tulevan keisarin aikakauden nimi. Keisari Naruhiton aikakauden nimi tulee 1.5. alkaen olemaan REIWA (令和) Perinteisesti nimet on otettu kiinalaisesta klassisesta kirjallisuudesta, mutta tällä kertaa lähde on japanilainen klassinen antologia Manyoshu, joka on peräisin noin vuodelta 760. Kuten tavallista japanin kielessä, niin näillä kahdella kanjilla on montakin merkitystä. Nyt julkaistussa kombinaatiossa REI merkinnee onnea ja WA rauhaa tai harmoniaa. Uuden hallitsijakauden nimen valinta on monimutkainen prosessi jossa lopullisen valinnan tekee Japanin korkein valtiovalta. Tulevalla keisarilla ei ole tässä valinnassa sananvaltaa.
Tässä pieni kertaus nengo-laskutavan
historiasta. Tämä ajanlaskutapa on aikanaan lainattu Kiinasta. Nien-hao’lla,
japanilaisittain nengo tai gengo,
tarkoitetaan aikakautta, perioodia. Kotoku-tenno (596-654) määräsi että hänen
hallituskauden nimeksi tulisi Taika ja
ensimmäinen vuosi oli siten Taika 1 (meidän
ajanlaskumme mukaan vuonna 645). Jo kuuden vuoden kuluttua tätä nengoa muutettiin Hakuchiksi, sen
johdosta että keisari sai lahjaksi harvinaisen valkoisen fasaanin. Tämä oli
ensimmäinen kaigen eli nengon nimenmuutos.
Tämän jälkeen uuden keisarin valtaistuimelle asettamisen myötä annettua nengoa muutettiin kesken kautta milloin minkälaisten
tärkeitten tapahtumien johdosta niin että tämän päivään mennessä niitä on ollut
yhteensä 232 (keisareita 125).
Meiji-kaudella systeemiä muutettiin vuonna 1889 niin että
tästedes jokaisella hallituskaudella olisi vain yksi nengo. Edesmenneen Keisari Hirohiton Showa (loistava rauha)-kausi oli ennätyksellinen
pitkä, 64 vuotta (Showa 1-64). Nykyisen keisari
Akihiton astuttua valtaistuimelle vuonna 1989 nimeksi tuli Heisei (rauhaa kaikkialle) ja vuosi 2019 on täten Heisei 31. Nengo-systeemiä
käyttäen päivämäärä ilmoitetaan loogisella tavalla, ensin nengo ja sitten kuukausi ja päivä. Täten tämän
kirjoitusajankohdan päivämäärä on 31-04-01. Kuten muistetaan, tällaista
loogista päivämäärä-ilmaisua yritettiin standardisoida myös Euroopassa
parikymmentä vuotta sitten, mutta hanke on (valitettavasti) jäänyt unholaan.
Japanissa nengo-ajoitus on pitkälti käytössä tänäkin päivänä.
Varsinkin kun historiallisista tapahtumista on puhe,niin se on edelleen
japanilaisten tärkein tapa laskea aikaa. Toivottavasti Japanin tulevan keisarin
hallituskauteen sisältyy kaikki REIWA nengoon sisältyvät toivomukset.
