Aaltopeltiä ja amarylliksiä
8.9.–1.10.2017
Felipe De Avila, Inma Herrera, Harriina Räinä
Kallio Kunsthalle
Toinen linja 31
Avoinna ke-su klo 14–18
Avajaiset 7.9. Klo 18–20, tervetuloa!
Aaltopeltiä ja amarylliksiä on japanilaiseen kukkienasettelutaiteeseen, ikebanaan, perustuva eri tekniikoita yhdistävä ryhmänäyttely. Ikebanassa on kyse ihmisen taidosta ja taiteesta, pyrkimyksestä kontrolloida luonnonmateriaaleja tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Näyttelyn taiteilijat käsittelevät kontrollin ja kaaoksen välistä jännitettä kukin omalla tavallaan.
Näyttelyyn kutsuttuja taiteilijoita, Felipe De Avilaa, Inma Herreraa ja Harriina Räinää, yhdistävät tasapainon, ajan käsitteen ja valtasuhteiden jakautumisen teemat. Heillä on kaikilla vahva, yhtä aikaa konkreettinen ja käsitteellinen suhde käyttämiinsä materiaaleihin.
Kuvataiteen kannalta ikebanassa on kiinnostavaa erityisesti sen suhde sääntöihin: toisaalta kyse on tiukasti säännellystä perinteestä, toisaalta melkein mikä tahansa visuaalinen ratkaisu saattaa olla oikea. Taiteilijat osallistuivat moderniin, epäsovinnaisenakin pidettyyn Sōgetsu-ikebanaan keskittyvälle kurssille ja tekivät sen jälkeen näyttelyyn oman teoksensa käyttäen hyväkseen ikebanan periaatteita, valitsemallaan välineellä, kukilla tai ilman.
Kurssin vetäjänä toimi Sōgetsu-ikebanan asiantuntija Liisa Nurminen. Sōgetsu-koulukunnan ajatus asetelmasta elävänä veistoksena sekä epäsymmetriaa suosivat käytännöt toimivat kiinnostavana lähtökohtana teosten työstämiselle. Ikebanan periaatteet muotoutuvat taiteilijoiden käsissä uudestaan muun muassa lasin, paperin ja öljyn kautta.
Aaltopeltiä ja amarylliksiä on osa P14-kuraattoriryhmän Kallio Kunsthallessa vuoden 2017 aikana toteuttamaa näyttely- ja tapahtumasarjaa, jonka teemat keskittyvät erilaisten rajojen – maiden, kulttuurien, ruumiin, taiteenlajien, normien – ylittämiseen. Painopisteenä ovat myös erilaiset tavat kuratoida sekä taiteilijan taloudellinen asema. Ryhmään kuuluvat Anastasia Isakova, Mia Kivinen, Ulla-Maija Pitkänen, Maria Savela ja Katariina Timonen.
Lisätietoja: Katariina Timonen, 044-5733844 / katariina piste timonen at gmail piste com
Taiteilijat
Felipe De Avila (s. 1982) käsittelee veistostensa, installaatioidensa, videoteostensa ja sähkömekaanisten töidensä avulla modernin yhteiskunnan suhdetta luontoon rinnastamalla toisiinsa erilaisia, usein vastakkaisia, materiaalisia elementtejä. Kiinteä ja nestemäinen, luonnollinen ja keinotekoinen aines kohtaavat geopolitiikkaa ja ajan havaitsemista luotaavissa teoksissa, joissa valta ja energia liikkuvat kohti kaaosta.
Belo Horizontesta Brasiliasta kotoisin oleva taiteilija on asunut Suomessa vuodesta 2013 ja täydentänyt aiempaa koulutustaan Taideyliopiston Kuvataideakatemian kuvanveiston maisteriohjelmassa. Hän on tehnyt yhteistyötä taiteilijoiden kuten Lauren Andersonin, Eduardo Coimbran ja Villu Jaanisoon kanssa sekä osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin ja työpajoihin niin Suomessa kuin ulkomailla. De Avilan viimeisin yksityisnäyttely oli esillä Exhibition Laboratory Project Roomissa Helsingissä tammikuussa 2017.
Inma Herreran (s. 1986) teoksissa ajan, työn ja psyyken käsitteitä lähestytään monin tavoin. Taidegrafiikka on jo tekniikkana hidasta, työlästä ja aikaa vaativaa. Myös Herraran teosten tematiikka liittyy usein ajan kulumiseen, haurauteen ja fyysisyyteen sekä ihmisten välisiin suhteisiin erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa. Herrera tutkii työskentelyssään taidegrafiikan rajoja venyttäen tekniikkaa ennakkoluulottomasti muiden muassa installaatioiden, animaatioiden ja jopa performanssien suuntaan. Katsoja päätyy teosten äärellä usein vaivihkaa keskelle tarinaa, ikään kuin päähenkilön rooliin.
Madridissa Espanjassa syntynyt taiteilija on ennen opiskelujaan Taideyliopiston Kuvataideakatemian taidegrafiikan laitoksella valmistunut Complutensen yliopistosta Madridista sekä ollut vaihdossa Kungliga Konsthögskolanissa Tukholmassa. Nykyään hän asuu ja työskentelee Helsingissä. Herreralla on ollut yksityisnäyttely Myymälä 2 -galleriassa (The only hope of survival, 2015) ja hän on osallistunut ryhmänäyttelyyn Galleria Huuto Jätkäsaaressa (After Act On, 2017). Hän on pitänyt myös yksityisnäyttelyitä ja osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin ulkomailla, kuten EMAP 2016 -mediataidefestivaaleille Soulissa, Koreassa.
Harriina Räinä (s. 1989) käsittelee usein töissään valtaa ja sukupuolta. Myös ympäristö ja sen henkilökohtainen kokeminen on hänen töissään kantavana teemana. Räinän työt ovat selkeitä, vähäeleisiä ja humaaneja, joskus lakonisen humoristisiakin. Räinä on koulutukseltaan taidegraafikko, mutta käyttää luontevasti eri medioita, kuten videota, sosiaalista mediaa – jopa perunalastuja. Räinä yhdistää töissään usein eri taiteenlajeja, kuten videotaidetta ja live-performanssia. Performatiivisuudella onkin hänen töissään oleellinen rooli.
Räinän teoksia on esitetty kotimaan lisäksi muun muassa EMAP 2016 -mediataidefestivaaleilla Koreassa. Kuvataideakatemiassa maisterintutkintoaan tekevä Räinä on juuri palannut Japanista, missä hän vietti puoli vuotta opiskelijavaihdossa.