Elokuussa tuli kuuluneeksi 75 vuotta Suur-Aasian sodan päättymisestä ja Japanin antautumisesta. Suuremman huomion on kuitenkin saanut elokuun 6. ja 9. päivinä 1945 tapahtuneet Hiroshiman ja Nagasakin terroripommitukset. Miksi nimitys terroripommitus? Uhreina näissä pommituksissa olivat pääosin siviiliväestö, naiset ja lapset. On myös kyseenalaistettu olivatko pommitukset ylipäänsä tarpeelliset sodan lopettamiseksi. Amerikkalaisten tiedossa oli, että Japani tuolloin muutenkin oli kypsä antautumaan – Japani oli kerta kaikkeaan siinä vaiheessa sotilaallisesti ”loppu”. Mikäli amerikkalaiset olisivat antaneet takeita keisarihuoneen säilymisestä, niin Japani olisi todennäköisesti antautunut ilman näitä pommituksia. Itse asiassa suurempi syy Japanin antautumiseen oli Neuvostoliiton yllätyshyökkäys Mantšukuoon 9.8. 1945. Kauhukuva Japanin johdolle oli, että puna-armeija olisi saanut jalansijan itse Japanin kotisaarilla.

Kun toisen maailmansodan uhreista puhutaan, niin voittajavaltioiden puolella usein pyritään unohtamaan niitä satojatuhansia siviiliuhreja, jotka terroripommitukset vaativat sekä Japanissa että Saksassa. Tarkkoja lukuja uhrien lukumääristä ei ole, mikä on ymmärrettävää ottaen huomioon olosuhteet silloisessa sekavassa sotatilanteessa. Tämän vuoden elokuussa lehti Mainichi Shimbun lähetti kyselyn 107:lle kunnille/kaupungille tarkentaakseen kuolinuhrien lukumäärä sekä tiedossa olevien uhrien nimiä. Vastauksien perusteella ilmeni, että ainakin 387.000 ihmistä sai surmansa pommituksissa. Hiroshiman kohdalla luku oli 140.000 ja Nagasakin kohdalla 74.200. Tämän lisäksi Tokion suurpommitukset 10.3.1945 vaativat ainakin 94.200 uhria. Muissa Japanin suurkaupungeissa uhrien lukumäärät vaihtelivat 10.000:sta muutamaan tuhanteen. Nagoya ja Chiba eivät pystyneet antamaan lukuja, vaikka kaupungit pommitettiin raskaasti sodan loppuvaiheessa. Näistä kaikista uhreista 221.336 henkilöitten nimet ovat tiedossa. Noin 160.000 uhria ovat siis edelleen nimettömiä.

Saksan kohdalla Dresdenin, Hampurin ja Kölnin suurpommitukset vaativat yhteensä noin 103.000 uhria. Myös näissä tapauksissa oli kysymys siviilikohteista. Vertailuna voidaan mainita, että esimerkiksi Lontoon Blitz-pommitukset vuonna 1940/41 vaativat noin 32.000 uhria ja V1 pommitukset vuonna 1944/45 noin 11.000 uhria.

Tällaisista tuhoista Suomen kaupungit säästyivät sodan aikana. Syyt oli puna-armeijan ilmavoimien varsin kehno taso, mutta ennen kaikkea suomalaisten kaupunkien, etupäässä Helsingin, tehokas ilmapuolustus.

Ronny Rönnqvist

1.9.2020