Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden 100-vuotisjuhlavuoteen liittyen järjestetään Helsingissä lauantaina toukokuun 18. päivänä ainutlaatuinen tapahtuma.  Tuolloin shintolainen mikoshi-pyhäkkö  (kunnioittavasti  Omikoshi),kannetaan suomalaisten ja japanilaisten kantajien yhteisvoimin läpi Helsingin keskustan. Tämä on ensimmäistä kertaa Suomessa.

Tapahtuma alkaa Kappelin viereisessä Espan lavalla ja sen edessä kello 10.30.  Espan lavalla järjestetyn ohjelman jälkeen mikoshi-kulkue lähtee kello 11.30  liikkeelle pitkin Esplanadia kohti Mannerheimintietä  ja jatkaa matkansa Mannerheimintietä pitkin, päättyen Suomen Kansallismuseoon. Kolme kantajaryhmää joissa kussakin on 36 kantajaa, 18 suomalaista ja 18 japanilaista,, vuorottelee kantamisessa kulkueen aikana. Kantajat ovat puettuina perinteisiin japanilaisiin matsuri-asuihin. Hitaasti etenevä kulkue vaihtaa kantoryhmää säännöllisin välein. Perillä Kansallismuseossa arvioidaan olevan noin klo. 12.45.

Tapahtumaidean alullepanija ja puuhamies on meidän kaikkien tuntema Norio Tomida, Tokyokan-kaupan omistaja. Japanissa käytännön järjestelyjä on hoitanut Hamamatsu Finland Associationin johtaja Hiroaki Hodai, ja Suomessa tapahtumaa koordinoi Heikki Mäenpää (Harjula Production Ltd). Tätä ennen Japanissa rakennettu mikoshi-pyhäkkö on näytteillä Kangasalassa sijaitsevassa Kimmo Pyykkö-museossa 29.4. asti. Tämän jälkeen mikoshi siirretään Suomen Kansallismuseoon, jossa se tapahtuman jälkeen on näytteillä 19.5.-2.6. välisenä aikana.

Omikoshi Kangasalassa. Vasemmalla Norio Tomida ja oikealla Hiroaki Hodai ja Masao Kobayashi

Tämä ainutlaatuinen tapahtuma on hieno jatko vuoden 2014 Yabusamelle, perinteiselle japanilaiselle jousiammunnalle hevosen selästä, johon liittyi myös shintolainen seremonia.

Omikoshin alkujuuret

Mikoshi, tai kunnioittavammin Omikoshi, liittyy nykyään Japanissa kesän aikana järjestettäviin matsuri-juhliin. Matsuri (sana tarkoittaa sekä juhlaa että palvomista) alkuperä on shintolaisuudessa, mutta nykyään nämä juhlat ovat enemmän paikallisia kansanfestivaaleja. Ammoisista ajoista japanilaiset ovat uhranneet kami-jumalille (shintai), jotta nämä suojaisivat elintärkeät riisiviljelmät luonnonvoimien tuhoilta. Samalla rukoiltiin hyviä satoja. Kami-jumalia viihdytettiin erilaisin menoin. Ennen kiinteiden pyhäkköjen rakentamista viljelmille kannettiin pyhä peili (shinkyō tai kagami) ja sakaki-puun oksia häätämään pahat henget pelloilta. Shinkyota pidettiin pyhänä esineenä (mitamashiro), jota palvottiin, koska uskottiin kamin asustavan siinä. Pyhällä peilillä on tärkeä rooli shintō-uskonnossa: se on yksi kolmesta keisarillisesta regaalista (Sanshu no jingi – miekka, peili ja jalokivi), jotka auringonjumalatar Amaterasu Ōmikami antoi jälkeläiselleen Ninigi-no Mikotolle tämän siirtyessä tavallisten ihmisten ilmoille. Näistä kolmesta esineestä pyhää peiliä on ammoisista ajoista saakka säilytetty Isen pääpyhäkössä. Vähitellen kamia edustavalle pyhälle peilille tai muulle esineelle (esim. miekka) alettiin rakentaa kiinteitä pyhäköitä, joissa shintō-papit palvelivat jumalia. Mikoshi-perinteen katsotaan saaneen alkunsa vuonna 794, jolloin Kyushussa Usa Hachiman -pyhäkössä asuva jumala siirrettiin keisarillisessa kantotuolissa Naraan valvomaan Tōdaji-pyhäkön Suuren Buddha-patsaan rakentamista. Mikoshin kantamisen matsuri-juhlien yhteydessä kerrotaan kuitenkin yleistyneen vasta Heian-kauden puolivälissä, eli noin 1000–1100-luvulla. Tämä tapa alkoi Kioton seuduilla, josta se sitten vähitellen levisi ympäri maata. Katsottiin, että jumalat aika ajoin pitäisi päästää ulos temppelistä, jotta he olisivat tyytyväisiä. Samalla kamit puhdistivat riisiviljelmät ja kyläyhteisöt pahoista hengistä ja takasivat hyvän satovuoden. Tästä alkoi mikoshi-perinne, yhäkköjen kantaminen. Myös muissa kulttuureissa tunnetaan vastaavanlaisia seremonioita. Intiassa jumalkuvien kanto on yleistä, ja ortodoksisen kirkon ristisaatossa kannetaan usein suurikokoista ikonia hieman mikoshia vastaavasti. Mutta meno on  kyllä tuolloin rauhallisempi.

Omikoshin rakenne

Mikä sitten tarkkaan ottaen Omikoshi on? Kuten jo edellä on mainittu, se on eräänlainen kantotuolissa kannettava pienoispyhäkkö. Sana koshi tarkoittaa  kantotuolia  ja mi viittaa kami-jumaliin. O -alkukirjain on mikoshin kunnioittava lisänimitys. Neliskulmaisen omikoshin koko vaihtelee 60 cm:stä lähes kahteen metriin. korkeutta voi olla metristä yli pariin metriin. Selkova-puusta tehty pyhäkkö seisoo hieman leveämmällä jalustalla, ja kiinalaistyylinen katto on runkoa huomattavasti leveämpi. Katon kruunaa kuparinen kullattu feenikslintu (Hō-o) siivet levällään. Pienemmät feenikslinnut koristavat katon jokaista kulmaa. Feenikslinnun katsotaan suojelevan riisinviljelijöitä. Pyhäkön eteen ja taakse on sijoitettu pienois-torii, pyhä portti. Rakennelmassa on paljon kullattuja metalliheloja, purppuran- tai kullanvärisiä silkkinauhoja, kelloja sekä muita shintolaisuuteen kuuluvia symboleja. Omikoshin puuosat on yleensä lakattu useaan kertaan mustalla urushi-lakalla. Itse kamia symbolisoiva mitamashiro on sijoitettu pyhäkön sisimpään. Se saattaa olla peili tai gohei, kamia symboloiva siksak-paperisukale. Mitamashiro voi olla näkyvissä tai se voi olla peitetty verhoilla. Kantamista varten rakennelmassa on yleensä kaksi kulkusuunnassa olevaa pitkää palkkia, joilla mikoshi lepää (nitenbo-tyyppi). Useissa mikoshi-malleissa on kuitenkin neljä samansuuntaista palkkia kantamista varten (yontenbo-tyyppi). Kantopalkkeja kutsutaan nimellä gatsogibou.

Nyt Suomeen tuotu Omikoshi on erikseen tätä tapahtumaa varten Japanissa valmistettu, ja sitä kannetaan yontenbo-tyyliin. Sen rakentaja ja kokooja on arvostetun perinnepuuseppä Masao Kobayashin johtama ryhmä. Tämän Omikoshin mitat ovat 90 cm x 90 cm ja korkeus noin 120 cm. Omikoshin paino (ilman kantopalkkeja) on noin 100 kg. Itse Omikoshi, joka koostuu 30.000 osasta, on tuotu valmiiksi koottuna Japanista, mutta kantopalkit on valmistettu Suomessa. Kantopalkit on lahjoittanut  mikkeliläinen Misawa Homes of Finland. Tämän Omikoshin valmistamiseen Japanissa on mennyt noin vuosi. Tapahtuman jälkeen Hamamatsun Suomi-ystävyysyhdistyksen lahjoittama Omikoshi jää Suomeen.

Omikoshin kantaminen juhlakulkueessa

Omikoshin kantajien määrä vaihtelee siis sen koon ja painon mukaan.  Kookkaimmat omikoshit saattavat painaa yli 1000 kg, ja sellaisten kantamiseen tarvitaan varsin suuri määrä kantajia.  Kantajat vaihtuvat yleensä monta kertaa matkan varrella. Omikoshin kantaminen on jokaisen matsurin oleellinen ohjelmanumero. Omikoshia kuljetetaan olkapäiden varassa, ja paikallisia kantotyylejä on monenlaisia. Meno saattaa olla rauhallinen, mutta myös Omikoshia ylös ja alas heiluttaen tai sitä sivuttain keikuttaen (mikoshi furi). Mikäli liikkeellä on useampi omikoshi, ne saattavat jopa tarkoituksella törmätä toisiinsa jumalten 
ilahduttamiseski (abare mikoshi).

Matkan varrella omikoshit saattavat pysähtyä joidenkin talojen edessä, jotka esimerkiksi ovat avustaneet omikoshin rakentamisen kustannuksissa. Pienemmissä kyläyhteisöissä omikoshi pysähtyy joka talon edessä. Omkoshi saatetaan matkan varrella myös asettaa lepäämään vartavasten rakennetun telineen päälle (otabisho), jolloin kamille tuodaan uhrilahjoja saken tai ruoan muodossa. Nykyään myös kantajat saattavat saada bentō-eväät

Monessa pienemmässä yhteisössä shintopappi puhdistaa kantajat ennen matkalle lähtöä (oharai). Suomeen tuotu Omikoshi siunattiin Japanissa ennen Suomeen kuljettamista Hamamatsun kaupungin Miyakodan-kylässa. Kantajien kuuluu pukeutua perinteisiin matsuri-asuihin. Lyhyt happi/hanten-takki, lyhyet shortsintapaiset valkoiset housut (tanpan) ja jalassa valkoiset tabi-jalkineet. Pään ympärillä kuuluu olla hachimaki-liina, joka viestittää energiaa ja päättäväisyyttä. Mikoshia kantaessa tavallisin rytmikkäästi huudettu lause on ”wasshoi, wasshoi”, mutta tämä vaihtelee eri puolia Japania. Jossain huudetaan ”soiya, seiya” jossain taas ”choi, choi”, ”dokkoi, dokkoi” tai ”hoitto, hoitto”. Näitten rytmikkäitten huutojen alkuperä on jossain määrin tuntematon. Omikoshi-kulkueen menoa tahdittaa tavallisesti myös taiko-rumpu. Lapset osallistuvat usein kantamiseen pitkän köyden avulla.

Omikoshin kantaminen oli alun perin puhdas uskonnollinen riitti, mutta nykyään Omikoshi kuuluu oleellisena osana matsuri-juhliin. Se on kyläyhteisöä yhdistävä tekijä ja tietenkin myös vetonaula turisteille. Melkein jokaisessa kyläyhteisössä, jossa on shintō-pyhäkkö, järjestetään matsuri-festivaaleja ja omikoshin kantamista. Suuremmissa kaupungeissa festivaalikulkueisiin kuuluu myös erilaisia isoja pyörillä liikutettavia lauttoja (dashi/yatai), joita vedetään käsivoimin. Kuuluisia matsuri-juhlia ovat esimerkiksi Gion-festivaali Kyotossa ja Sanja Matsuri Tokiossa.
(Ronny Rönnqvist / Heikki Mäenpää)