Hanko-leimasimet vaakalaudalla Japanissa

Japani on paperilomakkeitten ja leimojen luvattu maa. Virallisissa toimituksissa vaaditaan monenlaisten lomakkeitten täyttämistä ja virastojen ja kaupallisten yhtiöitten sisällä pyörii hillitön paperidokumenttien kierto. Useimmiten dokumenteissa vaaditaan tekijän, käsittelijän tai lukijan hyväksymisleima (hanko tai inkan). Siihen tarvittavat leimasimet ovat oleellinen osa japanilaisten elämää. Leimoja on erityyppisiä tarkoituksensa mukaan: virallisesti rekisteröity jitsuin-leima tärkeimpiä toimituksia varten, ginkōin-leima pankkiasioiden hoitoon sekä mitomein-leima jokapäiväiseen käyttöön. Nimileimasimissa on kaiverrettuna omistajan sukunimi kanji-merkein ja ne vastaavat siis länsimaista nimenkirjoitusta. Jokaisella japanilaisella on valikoima näitä leimoja. Ilman hanko-leimoja jokapäiväinen elämä ei kerta kaikkeaan sujuisi.

Tällä alun perin Kiinasta tulleella leimakulttuurilla on pitkät perinteet Japanissa. Kovin tehokasta tämä käytäntö ei kuitenkaan ole modernissa yhteiskunnassa. Siksi on jo monta vuotta ollut vireillä erilasten digitaalisten leimojen kehittäminen. Uutta vauhtia nämä pyrkimykset ovat saaneet korona-pandemian myötä. Ihmisille suositellaan etätyötä, mutta dokumenttien käsittely vaatii leimaamista ja näin ollen käyntiä virastoissa tai konttoreissa. Näin ihmiset turhaan altistuvat korona-virukseen. Tämä tilanne on nyt saanut vauhtia pyrkimykselle perinteisten hanko-leimojen poistamiselle ja digitaalisten leimojen käyttämiselle. Moni yhtiö on jo muuttanut käytäntöjään hyväksymällä digitaalisten leimojen käyttöä. Mutta ammoisista ajoista käytössä oleva hanko-kulttuuri ei noin vain tule häviämään.

Kuten odottaa sopii, niin myös hanko-leimasimien valmistajat vastustavat leimojen käytön lopettamista. Koska leimojen käyttö on niin yleistä, niin hanko-leimasimien valmistaminen työllistää paljon ihmisiä. Riippuen leimasimien laadusta, ne ovat käsityötä tai sitten teollisesti valmistettuja, kuten sanmonban-nimiset jokapäiväiset leimasimet, joita on tarjolla 100 yenillä liikkeessä kun liikkeessä. Perinteisesti leimasimet valmistetaan kovasta puusta mutta kalliimmat leimasimet tehdään kuitenkin norsunluusta. Ne ovat korkealaatuisia ja kestävät sukupolvesta sukupolveen. Tällaisen leimasimen omistaminen on eräänlainen status-symbooli. Mutta tässä piilee hanko-leimojen synkempi puoli. Suuri osa käytetystä norsunluusta on nimittäin peräisin norsujen salametsästyksestä, eikä ole kyse pienistä määristä. Raaka-aine leimojen tekemiseen tulee salakuljetuskanavia pitkin Japaniin. Ei ole kuitenkaan mitään järkevää syytä käyttää norsunluuta leimasimien valmistamiseen kun on paljon muita materiaaleja käytettävissä.

On lisäksi myös kyseenalaistettu leimojen merkitystä omistajan henkilöllisyyden toteamisessa, koska leimoja on loppujen lopuksi aika helppoa ammattimiehen väärentää. On siis monta syytä miksi hanko-leimojen käyttöä pitäisi lopettaa ainakin yleisessä käytössä virallisten dokumenttien varmistamiskeinona tai asiakirjojen hyväksymiskäytäntönä. Sen sijaan leimojen perinteinen käyttö varmasti jatkuu kulttuuri-ilmiönä, esimerkiksi taitelijoiden signatuurina, kuten rakkan-leimat maalauksissa.

Ronny Rönnqvist 21.9.2020