Kirjoittajan arkistot:JKY

Vanhat Tomo-numerot luettavissa

Hei kaikki jäsenet ja Japanin ystävät,

Nyt skannatut vanhat Tomo-lehdet ovat luettavissa JKY:n kotisivuilla! Julkaisut löytyvät julkaisutoiminta-otsakkeen alta. Klikkaamalla vuosikymmenlukuja pääsee kyseisinä vuosina julkaistuihin vuosijulkaisuihin. Tekstejä voi suurentaa paremman luettavuuden saavuttamiseksi ja myöhemmin on tarkoitus lisätä materiaaliin hakusanafunktio. 

Tämä on oiva mahdollisuus tutustua Tomo-lehdissä vuosien kuluessa julkaistuun monipuoliseen Japania koskevaan sisältöön. Myös vallitsevassa koronatilanteessa tämä on hyvä tapa pitää yllä mielenkiintoa Japaniin ja syventyä mielenkiintoisiin artikkeleihin. Toistaiseksi näin nähtävissä olevien lehtien aikaväli on 1978-2009.  Uudempia vuosikertoja tullaan lisäämään myöhemmin. Tämän mittavan skannausprojektin ovat toteuttaneet Tero Salomaa, Elmiira Salmi sekä Johannes Cairns.

Hanko-leimasimet vaakalaudalla Japanissa

Japani on paperilomakkeitten ja leimojen luvattu maa. Virallisissa toimituksissa vaaditaan monenlaisten lomakkeitten täyttämistä ja virastojen ja kaupallisten yhtiöitten sisällä pyörii hillitön paperidokumenttien kierto. Useimmiten dokumenteissa vaaditaan tekijän, käsittelijän tai lukijan hyväksymisleima (hanko tai inkan). Siihen tarvittavat leimasimet ovat oleellinen osa japanilaisten elämää. Leimoja on erityyppisiä tarkoituksensa mukaan: virallisesti rekisteröity jitsuin-leima tärkeimpiä toimituksia varten, ginkōin-leima pankkiasioiden hoitoon sekä mitomein-leima jokapäiväiseen käyttöön. Nimileimasimissa on kaiverrettuna omistajan sukunimi kanji-merkein ja ne vastaavat siis länsimaista nimenkirjoitusta. Jokaisella japanilaisella on valikoima näitä leimoja. Ilman hanko-leimoja jokapäiväinen elämä ei kerta kaikkeaan sujuisi.

Tällä alun perin Kiinasta tulleella leimakulttuurilla on pitkät perinteet Japanissa. Kovin tehokasta tämä käytäntö ei kuitenkaan ole modernissa yhteiskunnassa. Siksi on jo monta vuotta ollut vireillä erilasten digitaalisten leimojen kehittäminen. Uutta vauhtia nämä pyrkimykset ovat saaneet korona-pandemian myötä. Ihmisille suositellaan etätyötä, mutta dokumenttien käsittely vaatii leimaamista ja näin ollen käyntiä virastoissa tai konttoreissa. Näin ihmiset turhaan altistuvat korona-virukseen. Tämä tilanne on nyt saanut vauhtia pyrkimykselle perinteisten hanko-leimojen poistamiselle ja digitaalisten leimojen käyttämiselle. Moni yhtiö on jo muuttanut käytäntöjään hyväksymällä digitaalisten leimojen käyttöä. Mutta ammoisista ajoista käytössä oleva hanko-kulttuuri ei noin vain tule häviämään.

Kuten odottaa sopii, niin myös hanko-leimasimien valmistajat vastustavat leimojen käytön lopettamista. Koska leimojen käyttö on niin yleistä, niin hanko-leimasimien valmistaminen työllistää paljon ihmisiä. Riippuen leimasimien laadusta, ne ovat käsityötä tai sitten teollisesti valmistettuja, kuten sanmonban-nimiset jokapäiväiset leimasimet, joita on tarjolla 100 yenillä liikkeessä kun liikkeessä. Perinteisesti leimasimet valmistetaan kovasta puusta mutta kalliimmat leimasimet tehdään kuitenkin norsunluusta. Ne ovat korkealaatuisia ja kestävät sukupolvesta sukupolveen. Tällaisen leimasimen omistaminen on eräänlainen status-symbooli. Mutta tässä piilee hanko-leimojen synkempi puoli. Suuri osa käytetystä norsunluusta on nimittäin peräisin norsujen salametsästyksestä, eikä ole kyse pienistä määristä. Raaka-aine leimojen tekemiseen tulee salakuljetuskanavia pitkin Japaniin. Ei ole kuitenkaan mitään järkevää syytä käyttää norsunluuta leimasimien valmistamiseen kun on paljon muita materiaaleja käytettävissä.

On lisäksi myös kyseenalaistettu leimojen merkitystä omistajan henkilöllisyyden toteamisessa, koska leimoja on loppujen lopuksi aika helppoa ammattimiehen väärentää. On siis monta syytä miksi hanko-leimojen käyttöä pitäisi lopettaa ainakin yleisessä käytössä virallisten dokumenttien varmistamiskeinona tai asiakirjojen hyväksymiskäytäntönä. Sen sijaan leimojen perinteinen käyttö varmasti jatkuu kulttuuri-ilmiönä, esimerkiksi taitelijoiden signatuurina, kuten rakkan-leimat maalauksissa.

Ronny Rönnqvist 21.9.2020

Japanissa ilmapallohautaus yhä suositummaksi

Japanissa ilmapallohautaukset ovat tulossa muotiin. Hautaus ilmapalloa käyttäen tapahtuu niin, että vainajan hienoksi tomuksi jauhetut tuhkat sisällytetään heliumkaasulla täytettyyn ilmapalloon, joka seremoniallisesti päästetään taivaalle. Noin 2-2,5 metrin mittainen värikäs ilmapallo nousee 40-50 km korkeudelle ennen kuin se laajennettuaan räjähtää ja tuhkat levittäytyy atmosfääriin. Itse ilmapallo on tehty ympäristöystävällisestä materiaalista. Ilmapallon nousuvaiheen kesto on noin kolme tuntia. Viranomaismääräysten mukaan tällainen hautaus voidaan suorittaa 10 X 10 m vapaalta maa-alueelta, missä ei läheisyydessä ole korkeita rakennuksia, sähköjohtoja tai muita esteitä.

Syyt tällaiseen erikoiseen hautaukseen ovat moninaisia. Ensinnäkin katsotaan, että vainajan sielu näin pääsee lähemmäksi taivasta, missä se voi tarkkailla maan päälle jääneitä omaisia. Toiseksi Japanin alhaisten syntyvyyslukujen takia usein ei ole omaisia jotka hoitaisivat perinteistä hautapaikkaa. Ja kolmanneksi hautapaikat ovat kalliita. Ilmapallohautausta käyttäen vältetään näitä ongelmia.

Ilmapalloja valmistavan Ballon Kobo nimisen yhtiön presidentin mukaan yhtiö saa yhä enemmän kyselyitä pallohautauksista eikä pysty vastaamaan kysyntään. Kysyntä on saanut myös muita yrittäjiä liikkeelle. Tämä palvelu tarjotaan myös kotieläinten hautausta varten. Ihmiselle pallohautaus maksaa 240.000 yeniä (n. 1900 euroa) ja kotieläimille 180.000 yeniä.

Mitähän suomalainen lainsäädäntö sanoo tällaisesta hautauksesta?

R.R. 16.9.2020

Senkaku-saaret

Vaikka Taiwanin itäpuolella sijaitseva Senkaku-saariryhmä (jolle kiinalaiset ovat antaneet nimen Diaoyu) historiallisesti ja kansainvälisen lain mukaan kiistattomasti kuuluu Japanille, niin Kiina jatkuvasti monen vuoden ajan on esiintynyt provosoivasti alueen vesillä. Tämä on osa Kiinan laajennuspyrkimyksistä Itä-Kiinan merellä. Kiina haluaa hallita tämän alueen läpi kulkevia laivaväyliä sekä hyödyntää meren pohjalla olevia öljy- ja mineraalirikkauksia. Kiina on jatkuvasti lähettänyt sekä merivoimien aluksia sekä kalastusaluksia tälle Japanille YK:n statuksien mukaan kuuluvalle EEZ-talousalueelle. Japanin pitkäaikainen pääministeri Abe Shinzo on kuitenkin päättäväisesti puolustanut Japanin oikeuksia Senkaku-saarilla.

Japanissa valmistaudutaan nyt kuitenkin pääministerin vaihtoon, kun vuodesta 2012 pääministerinä hallinnut Abe Shinzo äskettäin ilmoitti luopuvansa pääministeritehtävistä sairautensa vuoksi. Kun hallitseva LDP- puolue on vahvistanut kenet valitaan puolueen uudeksi presidentiksi, niin parlamentin molempien kamarien hyväksyntä on käytännössä pelkkä muodollisuus. Tämä puolueen valinta tapahtunee 14.9. 2020. Todennäköisesti valituksi tulee nykyinen pääkabinettisihteeri ja hallituksen tiedottaja Suga Yoshihide. Mikäli Suga valitaan, niin pääministerin vaihtuminen ei tule merkitsemään suurta muutosta Japanin nykyiseen politiikkaan. Suga on kommenteissaan ilmaissut että hän tulee jatkamaan Aben kansainvälistä ja talouspoliittista ohjelmaa. Tämä tarkoittaa Japanin kansainvälisen aseman vahvistamista muun muassa vahvistamalla Japanin itsepuolustusvoimia. Hän tulee myös jatkamaan pyrkimyksiä muuttaa Japanin perustuslain 9. pykälää, joka muun muassa rajoittaa itsepuolustusvoimien toimintaa. Äskettäin Suga myös vahvisti Japanin kannan Senkaku-saariryhmän suhteen. Japani tulee nopeasti ja päättävästi vastaamaan Kiinan Senkaku-alueella tapahtuviin mahdollisiin toimiin.

Ronny Rönnqvist 7.9.2020

Leffatärpit Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleille

HELSINKI INTERNATIONAL FILM FESTIVAL – RAKKAUTTA & ANARKIAA PALAA
VALKOKANKAILLE 17.–27.9.2020. Suomen suurin ja kaunein
elokuvafestivaali esittää 33. kertaa sekä tunnettujen että nousevien
tekijälahjakkuuksien uutuuksia, joita Suomessa ei muuten voi nähdä.
Ohjelmisto näytösaikoineen ja elokuvaesittelyineen julkaistaan elokuun
lopussa osoitteessa www.hiff.fi [1].

KOLME ELOKUVAA, JOTKA VOISIVAT KIINNOSTAA ERITYISESTI JKY:N JÄSENIÄ:

Romace Doll  [2]

”Yuki Tanada, yksi Japanin nousevista nykynaisohjaajista tarttuu
aiheeseen, joka mielletään limaiseksi setäkamaksi. Tetsuo on
valmistunut taidekoulusta ja tarvitsee työtä. Sellainen löytyy
seksinukkeja valmistavasta puljusta.”

Children Of The Sea [3]

”Vikkelä 14-vuotias Ruka Azumi tapaa kaksi mystistä poikaa. Umi ja
Sora ovat kasvaneet meressä dugongien kanssa ja pystyvät
hämmästyttäviin vedenalaisiin temppuihin. Ruka avaa sydämensä
valaiden laululle, meren kutsulle ja mystisille pojille.”

Porco Rosso [4]

”Porco Rosso perustuu Tuulen laakson Nausicaan tavoin Miyazakin omaan
sarjakuvaan. Ensimmäisen maailmansodan lentäjistä on tullut maattomia
seikkailijoita. Ilmojen ritarit ovat nyt Välimeren villejä viikinkejä
ja hurjia ryöväreitä.”

Linkit:
——
[1] http://www.hiff.fi
[2] https://hiff.fi/elokuvat/romance-doll/
[3] https://hiff.fi/elokuvat/children-of-the-sea/
[4] https://hiff.fi/elokuvat/porco-rosso/

75 vuotta sitten – Japanin suurpommitukset

Elokuussa tuli kuuluneeksi 75 vuotta Suur-Aasian sodan päättymisestä ja Japanin antautumisesta. Suuremman huomion on kuitenkin saanut elokuun 6. ja 9. päivinä 1945 tapahtuneet Hiroshiman ja Nagasakin terroripommitukset. Miksi nimitys terroripommitus? Uhreina näissä pommituksissa olivat pääosin siviiliväestö, naiset ja lapset. On myös kyseenalaistettu olivatko pommitukset ylipäänsä tarpeelliset sodan lopettamiseksi. Amerikkalaisten tiedossa oli, että Japani tuolloin muutenkin oli kypsä antautumaan – Japani oli kerta kaikkeaan siinä vaiheessa sotilaallisesti ”loppu”. Mikäli amerikkalaiset olisivat antaneet takeita keisarihuoneen säilymisestä, niin Japani olisi todennäköisesti antautunut ilman näitä pommituksia. Itse asiassa suurempi syy Japanin antautumiseen oli Neuvostoliiton yllätyshyökkäys Mantšukuoon 9.8. 1945. Kauhukuva Japanin johdolle oli, että puna-armeija olisi saanut jalansijan itse Japanin kotisaarilla.

Kun toisen maailmansodan uhreista puhutaan, niin voittajavaltioiden puolella usein pyritään unohtamaan niitä satojatuhansia siviiliuhreja, jotka terroripommitukset vaativat sekä Japanissa että Saksassa. Tarkkoja lukuja uhrien lukumääristä ei ole, mikä on ymmärrettävää ottaen huomioon olosuhteet silloisessa sekavassa sotatilanteessa. Tämän vuoden elokuussa lehti Mainichi Shimbun lähetti kyselyn 107:lle kunnille/kaupungille tarkentaakseen kuolinuhrien lukumäärä sekä tiedossa olevien uhrien nimiä. Vastauksien perusteella ilmeni, että ainakin 387.000 ihmistä sai surmansa pommituksissa. Hiroshiman kohdalla luku oli 140.000 ja Nagasakin kohdalla 74.200. Tämän lisäksi Tokion suurpommitukset 10.3.1945 vaativat ainakin 94.200 uhria. Muissa Japanin suurkaupungeissa uhrien lukumäärät vaihtelivat 10.000:sta muutamaan tuhanteen. Nagoya ja Chiba eivät pystyneet antamaan lukuja, vaikka kaupungit pommitettiin raskaasti sodan loppuvaiheessa. Näistä kaikista uhreista 221.336 henkilöitten nimet ovat tiedossa. Noin 160.000 uhria ovat siis edelleen nimettömiä.

Saksan kohdalla Dresdenin, Hampurin ja Kölnin suurpommitukset vaativat yhteensä noin 103.000 uhria. Myös näissä tapauksissa oli kysymys siviilikohteista. Vertailuna voidaan mainita, että esimerkiksi Lontoon Blitz-pommitukset vuonna 1940/41 vaativat noin 32.000 uhria ja V1 pommitukset vuonna 1944/45 noin 11.000 uhria.

Tällaisista tuhoista Suomen kaupungit säästyivät sodan aikana. Syyt oli puna-armeijan ilmavoimien varsin kehno taso, mutta ennen kaikkea suomalaisten kaupunkien, etupäässä Helsingin, tehokas ilmapuolustus.

Ronny Rönnqvist

1.9.2020

Japanilaiset nimet uuteen järjestykseen

Japanista tai maan kulttuurista kirjoittava on joutunut heti alkuun tekemään tärkeän päätöksen. Missä järjestyksessä kirjoittaa japanilaiset nimet? Kuten tunnettua niin japanilaiset lausuvat ja kirjoittavat nimensä järjestyksessä sukunimi – etunimi. Suurimmassa osassa länsimaissa kuitenkin kirjoitetaan etunimi ensin. Japanista länsimaiselle yleisölle kirjoittaessa on siis päätettävä missä järjestyksessä japanilaiset nimet kirjoitetaan. Valitseeko sitten jommankumman tavan, niin aina on vaara että syntyy sekaannusta. Tällainen sekaannus syntyy tietenkin myös japanilaisten puolella kun arvellaan että ensimmäinen nimi länsimaisessa käyntikortissa on sukunimi!

Kun Japani modernisoitui Meiji-kauden alussa, niin haluttiin ”länsimaistua” myös nimien kohdalla. Kotimaassa säilyi vanha tapa, mutta ulkomaalaisille käännettiin nimet länsimaiseen järjestykseen. Tämä asenne oli hieman omituinen, sillä muualla Aasiassa ei tällaista kehitystä tapahtunut. Kiinassa, Koreassa, Vietnamissa jne. on myös ulkomaalaisiin nähden säilynyt vanha tapa kirjoittaa henkilön sukunimi ensin. Japanin kohdalla kävi toisin ja tämä tapa on sitten levinnyt ulkomaille niin, että tästä ainakin sanomalehdissä ja vastaavanlaisissa medioissa on tullut vallitseva tapa. Sen sijaan tieteellisissä ja historiallisissa teksteissä usein käytetään perinteistä japanilaista tapaa kirjoitta nimet.

Itse asiassa aasialainen tapa kirjoittaa nimet on looginen – ensin tärkein eli suku- tai klaaninimi ja sitten vähemmän tärkeä annettu nimi. Sama periaate toistuu myös esimerkiksi japanilaisessa tavassa kirjoittaa päivämäärät, ainakin vanhan gengō/nengō-systeemin mukaan – ensiksi tärkein eli vuosi, sitten kuukausi ja viimeiseksi päivä. Kuten lukija kenties muistaa, niin myös Euroopassa noin parikymmentä vuotta sitten yritettiin vakiinnuttaa tällainen päivämäärien kirjoittamistapa, mutta yritys ei jäänyt pysyväksi. Euroopassa on eräs maa, jossa sukunimi yleensä kirjoitetaan ensin, nimittäin Unkari. Onko se sitten perinne jostakin aasialaisesta sukulaisuudesta on vaikea sanoa, mutta myös Suomen kielellä muoto ”Karvisen Matti” on puhekielessä varsin yleinen.

Vuoden 1919 aikana heräsi Japanissa jälleen ajatus vakiinnuttaa nimien kirjoittaminen, ja nimenomaan perinteiseen japanilaiseen muotoon. Jo vuonna 2000 tehtiin tällainen suositus, mutta se jäi laajalti huomaamatta. Viime vuonna sekä silloinen ulkoministeri Kōno Tarō että optetusministeri Shibayama Masahiko panivat alulle laajamittaisen kampanjan käytännön muuttamiseksi. Ulkoministeri Tarō pyysi ulkomaisia toimijoita ja organisaatioita kirjoittamaan japanilaiset nimet perinteiseen tapaan sukunimet ensin. Ensi askeleena Shibayama antoi määräyksen muuttaa nimien kirjoitustapaa ministeriönsä englanninkielisissä internet-sivustoissa. Yleinen suositus tuli vihdoin voimaan vuoden 2020 alussa. Sekaannuksen välttämiseksi suositus oli, että sukunimi kirjoitetaan suurin kirjaimin. Katsottiin että nyt oli otollinen aika yrittää muuttaa käytäntö Tokion vuoden 2020 olympialaisia silmällä pitäen – olympialaiset jotka sitten kuitenkaan pandemia-tilanteen takia eivät toteutuneet vuonna 2020. Varmasti takana oli myös halu virtaviivaistaa käytäntöä muitten aasialaisten maitten kanssa sekä vahvistaa kansallista ylpeyttä.

Maaliskuussa 2020 siirryttiin jälleen askel eteenpäin. Tuolloin Japanin valtiollinen Radio- ja TV-yhtiö NHK (Nippon Hōzō Kyōkai) ilmoitti, että maaliskuun 30. päivästä alkaen World Japan englannin kielisissä ohjelmissa nimet tullaan ilmoittamaan more joaponico, eli järjestyksessä sukunimi/etunimi. Ulkomailla esimerkiksi The Economist-lehti on jo omaksunut uuden nimenkirjoitustavan.

Itse olen kirjoituksissani aina pyrkinyt käyttää perinteistä japanilaista nimijärjestystä, silläkin uhalla että joskus syntyy sekaannusta. Mikäli lukijakunta on vähemmän japanilaiseen kulttuuriin perehtynyt, niin on tietenkin heti alkuun hyvä ilmoittaa missä järjestyksessä nimet on kirjoitettu. Nyt on joka tapauksessa kenties tullut aika muuttaa käytäntöä laajemminkin, niin että myös suomalaisessa lehdistössä tulisi käyttää japanilaista tapaa kirjoitta nimet. Siis: ”pääministeri Abe Shinzo ilmoitti eroavansa”!

Ronny Rönnqvist

1.9.2020

Japani-aiheinen performanssi Turun Taidehallissa 12.9.2020

Mari Mäkiö järjestää Turun Taidehallissa japanilaisen kalligrafiataiteililja Yukina Yumamoton ja esitystaiteilija Tuuli Mallan kanssa kalligrafiaa, liikettä ja ääntä yhdistävän performanssin lauantaina 12.9.2020 klo 12-13. Performanssi on osa Mari Mäkiön Japanissa taiteilijaresidenssissä syntynyttä näyttelyä Kagekiyodo, joka on esillä Turun Taidehallissa 4.9-4.10.2020. Tässä lisätietoa näyttelystä ja performanssista:

Näyttely:
https://turuntaidehalli.fi/mari-makio-kagekiyodo-7-5-7-6-2020/

Performanssi: https://turuntaidehalli.fi/jodo-silence-of-movement-performanssi-aulagalleriassa-12-9-2020-ennakkoilmoittautuminen/

Japanilaisia elokuvia Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla 31.8.-6.9.2020

Forssan Mykkäelokuvafestivaalit 31.8.-6.9.2020

Forssan Mykkäelokuvafestivaalien tämän vuoden teemana on
Mykkäelokuvia nousevan auringon maasta. Ohjelmistossa on kolme
japanilaista elokuvaa: Yogoto no Yume 4.9. klo 21, Kurutta Ippegi 5.9.
klo 21 ja festivaalin pääelokuvana on Keisatsukan (Police Officer)
6.9. klo 14.

KEISATSUKAN

Tomu Uchidan v. 1933 ohjaamassa tyylikkäässä rikoselokuvassa erilleen ajautuneet lapsuuden ystävät kohtaavat jälleen vuosien jälkeen. Toisesta on tullut poliisi, toisesta rikollinen, eikä aikaakaan, kun heidän tiensä risteävät erään pankkiryöstön myötä. Tomu Uchidan vahvasti amerikkalaisvaikutteisessa rikoselokuvassa ei ole tärkeää kuka on syyllinen, vaan se, kuinka hänet napataan – keskiöön nousee Isamu Kosugin hienosti tulkitseman poliisin kamppailu itsensä kanssa, uskoako ystävää murhaajaksi vai ei. Keisatsukan on Mykkäelokuvafestivaalien pääelokuva. Elokuvan on säveltänyt Forssan Mykkäelokuvafestivaalille muusikko, säveltäjä Minni Ilmonen. Muusikoina esityksessä toimivat: Minni Ilmonen, viulu, koto, Seppo Kantonen, piano, Pekka Nylund, kitarat. Mykkäelokuvassa livemusiikki kehystää ja kuljettaa tarinaa kiehtovalla tavalla eteenpäin. Viulu, japanilainen koto, kitara ja piano luovat huippumuusikoiden käsissä ainutlaatuisen kokonaisuuden mykkäelokuvan kanssa. Esitys on syksyn kulttuuritapaus.

Liput ja lisätiedot:
http://www.forssasilentmovie.com/
Facebook-tapahtuma, jota voi jakaa:
https://fi-fi.facebook.com/events/598714770822228/
Tapahtumapaikka: Forssan Elävienkuvien teatteri, Keskuskatu 1, Forssa Foxa Oy tukee mykkäelokuvafestivaaleja ja parantaa yleisön turvallisuutta antamalla kaikille festivaalilipun ostaneille kasvomaskin veloituksetta.

Viesti johtokunnalta

Hyvät jäsenet ja Japanin ystävät. Tällä vuodelle suunniteltuja tilaisuuksia ja aktiviteetteja on jouduttu peruttamaan koronan vuoksi. Vuosi 2020 tulee näin ollen olemaan täysi vastakohta edelliselle vuodelle, jolloin Japaniin liittyviä tilaisuuksia oli ennätysmäärä.  Yhdistyksen johtokunta on kuitenkin ollut aktiivinen, ja paljon positiivisia asioista on tapahtunut koronasta huolimatta.

Yhdistyksen julkaisutoiminta jatkuu normaalisti ja Tomoja on tulossa vielä kaksi. Tämänvuotinen Hashi ilmestyy myöhemmin syksyllä, ja sen teemana on japanilaisen kirjapainotaidon historia. Lisäksi julkaisu esittelee japanilaisia kirjakokoelmia Suomessa.

Olemme siivoilleet Eirassa sijaitsevaa kerhohuonettamme Tomohimaa, ja saaneet siitä entistä viihtyisämmän. Yhdistyksellähän on kattava kirjasto, joka myös sijaitsee kerhohuoneella. Harrastepiireistä japanin kielen kurssit sekä Haiku-piiri järjestetään kerhohuoneella, kunhan koronatilanne helpottuu. Toivottavasti voimme jatkossa järjestää siellä enemmän pienimuotoisia tapahtumia.

Tänä keväänä Elmiira Salmi aloitti yhdistyksen uutena sihteerinä, ja on tuonut yhdistykseen uutta energiaa. Elmiira mm. avustaa facebook- ja kotisivujen päivityksissä sekä muutenkin koordinoi yhdistyksen toimintoja.

Aikaisempi sihteeri Ulla Arjamaa valittiin tänä vuonna yhdistyksen kunniajäseneksi. Johtokunta nimitti Ullan lisäksi kaksi muuta kunniajäsentä; Kai Niemisen sekä Tokyokanin Aila Ahlfors-Tomidan. He kaikki kolme ovat olleet tukemassa toimintaamme pitkään, Kai Nieminen aivan alusta asti. Onneksemme nämä kaikki kolme ovat edelleen aktiivisesti mukana yhdistyksemme toiminnassa.

Yhdistys on tänä vuonna toteuttanut melkoisen suurimuotoisen projektin, nimittäin vanhojen Tomo -lehtien skannauksen. Kaikki, vuodesta 1978, julkaistut Tomot on nyt digitaalisessa muodossa ja niistä pystyy etsimään artikkeleita hakusanojen avulla. Nämä lehdet on tarkoitus saada jäsentemme luettavaksi verkkoon. Lehdet sisältävät paljon mielenkiintoista ja jopa arvokasta materiaalia menneiltä vuosilta. Mutta tietenkin on tärkeätä että myös jatkossa saadaan uutta materiaalia sekä jäsenlehteen että kotisivuille. Siinä tarvitaan kaikkien jäsenten sekä myös yhdistyksen ulkopuolella olevien Japani-ystävien myötävaikutusta.

Keväällä jäsenemme pystyivät osallistumaan Raisa Porrasmaan maksulliseen luentoon, joka järjestettiin verkossa zoomin avulla. Harkitsemme nyt josko voisimme syksyllä ja tulevana talvena järjestää muutaman verkossa järjestettävän ilmaisen luennon jäsenillemme.

Korona-tilanteen jatkuessa nämä foorumit tulevat yhä tärkeimmiksi yhdyssiteiksi  jäsenten välillä. Yritämme johtokunnassa sekä jäsenlehden toimikunnassa tehdä parhaamme, mutta lisäapu lukijoiltamme on erittäin tervetullutta.  Jos teillä on ideoita ja toiveita, niin olkaa rohkeasti yhteydessä sihteeriimme. Elmiiran sähköposti on sihteeri@japaninkulttuuri.net

Johtokunta